Kirjoitus treenaajan näkökulmasta

Home / Blog / Kirjoitus treenaajan näkökulmasta

 

VIERASKYNÄ 15.11.2016

hanna

Kirjoittelen CrossFit Ilveksen valmentajien toiveesta ajatuksia Crossfit harjoittelusta. Valaisen alkuun hieman omaa taustaani.  Olin lapsena hyvin vilkas ja vanhempani raahasivat minut voimistelusalille 4- vuotiaana purkamaan energiaa. Tästä alkoi innostus voimistelu– ja balettiharjoitteluun, joka muuttui jo 7– vuotiaana melko vakavaksi työksi. Treenasimme 5-6 kertaa viikossa 3-4 tuntia kerralla. Lajini oli Rytminen kilpavoimistelu, jossa kilpailin kansainvälisesti Olympialaisia myöten. Myöhemmässä vaiheessa n. 16-vuotiaana asuin 10 kk Moskovassa Neuvostoliiton maajoukkueen kanssa treenaten. Silloin treenejä oli jo 3 kertaa päivässä 3 tuntia kerralla.  Treeni sisälsi paljon balettia, liikkuvuusharjoittelua ja lajitekniikkaa. Voimaa emme juurikaan harjoitelleet.

Voimistelu-uran jälkeen tanssin vielä useita vuosia puoliammattilaisena ja treenailin aerobicsaleilla jumppaa. Voimaharjoittelu puuttui tässäkin vaiheessa kokonaan.

Urheilu-urastani jäi hyviä muistoja sekä L5 nikamakaaren murtuma. Olen saanut tämän selkäjomotuksen kuriin Pilates harjoittelulla, jossa yksi oleellinen osa-alue on syvien kehon tukilihasten vahvistaminen. Selkä on kestänyt myös hyvin kolme raskautta. Nyt kun ikää on tullut enemmän, selkä rupesi temppuilemaan noin kolme vuotta sitten. Olen hoidattanut sitä useilla eri asiantuntijoilla, mutta saanut vain paikallisen avun.

Kaksi vuotta sitten kuulin ensimmäisen kerran lajista nimeltä Crossfit. Menin peruskurssille, mutta laji ei sytyttänyt heti. Puolen vuoden jälkeen annoin lajille uuden mahdollisuuden ja tällä kertaa joku asia kolahti ja jatkoin harjoittelua. Tuloksia tuli nopeasti. Lihasmassa kasvoi jo muutaman kuukauden sisällä ja olo oli varsin energinen. Innostuin tästä ja rupesin treenaamaan tosissani, hieman verenmaku suussa. Tämä kostautui myöhemmin, kun kroppa löi jarrua ja meni totaalisesti tukkoon. Selkäkivut palasivat entistä pahempana. Tajusin tässä vaiheessa, että tämä on laji, jossa kiire ja hötkyily eivät johda mihinkään. Ensin on tehtävä töitä oman pään kanssa ja malttaa mielensä.  Sitten on osattava rytmittää harjoittelu omalle keholle sopivaksi. Tärkeää on myös kuunnella oman kehon viestejä. Joka päivä ei voi saavuttaa omia parhaita tuloksia ja välillä on otettava takapakkia ja jopa pidettävä taukoa.  Tämän kaiken opettelu on vaatinut aikaa ja kärsivällisyyttä.

Olen nyt toukokuusta alkaen löytänyt oman harjoittelurytmin, joka sopii keholleni. Tämän jakson aikana en ole kärsinyt kertaakaan selkäkivuista tai käyttänyt ulkopuolista apua kehonhuoltoon. Paras hoito selkäkipuuni on leuanveto ( joskin vielä  avustetusti J ). Olen voimistelutaustani vuoksi melko liikkuva ja vaikka olen saanut lisää voimaa kehooni, liikkuvuuteni on pysynyt melko samanlaisena. Se kuvaa hyvin lajin monipuolisuutta. Lisävoima ei ole pois liikkuvuudesta.

Treenaan tällä hetkellä kolmesta-neljään Crossfit harjoitusta viikossa sekä teen myös tuntemusten mukaan jonkin verran joogaa/balettia. Maanantaisin ja keskiviikkoisin olen treenaillut ihanien senioreiden kanssa ja loppuviikon treenit tehnyt normaali wodeina. Tämä on ollut hyvä jako.  Joka kerta on ollut mahtavaa lähteä treenaamaan ja lähes joka kerta olen tullut salilta hyvillä mielin onnistuneen treenin jälkeen.

Voin lämpimästi suositella Crossfit harjoittelua kaikille iästä ja sukupuolesta riippumatta. Koen itse, että tämä harjoittelumuoto on parantanut elämänlaatuani myös yleisesti. Olen oppinut syömään tarpeeksi hyvää ravitsevaa ruokaa (joka oli voimisteluihanteen myötä hieman häiriintynyt). Unen laatu on selvästi parantunut. Voin kaikin puolin paremmin kuin koskaan. Lisäksi Crossfit Ilveksen mahtava ohjaajaporukka luo salille loistavan ilmapiirin. Treenaamaan on mahtava tulla ja kuulua yhteisöön. Kaikki kannustavat toisiaan!!!!!!

Treeniterkuin,

Hanna Kanerva