Kiitos ja kumarrus

Home / Blog / Kiitos ja kumarrus

Kahden kuukauden mittainen crossfit-taipaleeni on tulossa päätökseen. Paluu lentopallon ääreen lähenee, joten on tullut aika kiteyttää ”muutamaan” sanaan tämän jakson fiiliksiä.

Nämä pari kuukautta ovat olleet huippuja ja ”nälkä kasvaa syödessä”, vai miten se menee. Tiesin tämän ajanjakson jäävän lyhyeksi jo aloittaessani, mutta en ymmärtänyt, että aika tulee lentämään siivillä. Tuntuu ihan oudolta ajatella, että seuraavalle viikolle en enää varaile wodconnectista tunteja tai kirjoita treenituloksia sinne ylös.

Olen näiden kahden kuukauden aikana muun muassa lyönyt itseäni tangolla leukaan, istunut treenikaverin selässä lisäpainolankussa, saanut hyppynarusta kipeitä iskuja ympäri kroppaa, hypännyt ilman vauhtia 105cm korkealle boksille ja leikkinyt niin ankkaa kuin karhuakin. Olen myös tehnyt uusia omia ennätyksiä, oppinut paljon uutta ja tavannut huikeita ihmisiä!

Se, minkä takia nämä kaksi kuukautta ovat tuntuneet lentävän siivillä olette kaikki te, jotka siellä salilla käytte. Niin valmentajat kuin treenitoverit. Se yhteenkuuluvuus, joka Ilveksessä on, on jotain aivan mahtavaa. Pitäkää siitä kiinni. Tunsin heti ensimmäisestä päivästä lähtien kuuluvani porukkaan. Salille tullessa kaikki tervehtivät ja hymyilivät, vaikka kello ei ollut vielä edes seitsemää aamulla (Terkkuja aamuryhmälle!).

Näiden kahden kuukauden aikana koin kehittyväni kovaa vauhtia. Kelloa sai soittaa usein ja tunne itsensä ylittämisestä oli läsnä lähes jokaisen treenin jälkeen. Tähän vaikutti monet asiat. Yksi tärkein ja olennaisin oli kuitenkin treenikavereiden lisäksi, valmennus.

Luonteeltani olen kovapäinen ja pyrin aina parantamaan. Välillä kuitenkin sellainen joku mukavuudenhalu nousi pintaan ja nappasin ehkä tahallani vähän turhan kevyen käsipainon loppujumppaan. Sen kuitenkin huomasi myös tarkkasilmäinen valmentaja ja kävi vaihtamassa käsipainon painavampaan.

Sain alusta asti hyviä neuvoja ja vinkkejä kuinka muuttaa liikkeiden tekniikoita niin, että polven kuntoutus jatkaa nousukiitoaan. Alkuun sovittiin Ott:n kanssa, että aloitetaan pienistä painoista ja katsotaan liikeradat kuntoon. Muutama viikko meni tekniikoita hiotessa ja nyt sama tyyppi heittää ennen tunnin alkua ”torstai on toivoa täynnä, varsinkin kun tänään on tempausta, ennätyksiä tulossa! Eve, ei mitään paineita.”

Sain valmennukselta paljon neuvoja kaikkiin tekniikoihin. Eikä aina ollut välttämättä ihan suoraan nostoon liittyvää asiaa: ”vaikka hymyilisi väkisin, tulee paremmalle tuulelle ja saa lisää potkua treenaamiseen.” Crossfit-jakson alussa minulle esimerkiksi kippi oli vieras. Osasin roikkua tangossa ja siinäpä se. Nyt pari päivää sitten tein 6 kippileukaa putkeen ja ennen sitä pystyin taituroimaan myös 6 kertaa varpaat tankoon ihan mallikkaalla rytmillä! Nämä olivat uusia liikeitä, mutta niihin tuttuihin ”kyllä mä nämä jo osaan” -liikkeisiin tuli myös korjauksia ja koen saavani treenistä nyt paljon enemmän irti. Lupaan pitää näistä opeista kiinni jatkossakin!

Kiitos on lyhyt sana, ei siinä ole kuin muutama kirjain, mutta sen tarkoitus kirjainmääräänsä paljon suurempi. Joten siis..

…KIITOS!

Kiitos treenikavereille tsempeistä ja huikeasta treeni-ilmapiiristä, olette ihan mahtavia tyyppejä!

Kiitos valmennukselle uusista opeista, tsempeistä ja ymmärryksestä!

Kuka tietää, ensi kesänä voi olla come backin paikka.

Siihen asti, heippa ja tulkaa ihmeessä joskus tsekkaamaan, miltä se lentopallo näyttää paikan päällä!

 

-Eveliina